Kaunis päivä

Moi kaikille. Tässä on Oonan uudistunut päiväkirja, joka kantaa koruttomasti nimeä Miljoona hassua hymyä. Nimen syntyperästä en oikein osaa kertoa mitään. Se vain tulvahti päähäni muiden tuhansien ajatusten sekaan hyvän ystäväni, Rosan pienellä avustuksella (lukekaa muuten hänen ihanaa blogiaan). Tämä sähköinen päiväkirja tulee edelleenkin pitämään sisällään kaikenkarvaista materiaalia. Milloin kuvia, milloin pitkiä sepustuksia päivien tapahtumista, milloin runonpätkiä, novelleja, haasteita, asukokonaisuuksiakin. Esittelyä en enää miljoonatta kertaa jaksa tehdä, etteköhän te vanhat tutut minut jo tarpeeksi hyvin tunnen. Uudetkin pääsevät varmasti kärryille tulevien päivitysten avulla.

Tällä kertaa pyrin suhtautumaan blogiini vapaamielisemmin kuin ennen. En aio enää ottaa turhaa stressiä siitä, mitä te ajattelette. Tosiasiassa tämä on vain minun oma julkinen päiväkirjani, jota muut joko lukevat tai eivät. Teen tämän itseni vuoksi. Siinä sivussa tuotan teillekin ehkä elämän pieniä iloja. Nauttikaa tästä ja liittykää lukijakuntaan jos kiinnostutte. Kommenttia saa ja pitääkin pistää, niin risuja kuin ruusuja. Tämä postaus tulee kertomaan päivästäni, joka oli otsikonkin perusteella kaunis. Tai ainakin edeltäviään kauniimpi.

Aamu alkoi paremmin kuin aikoihin. Heräsin ennen herätyskelloni soittoa ja ymmärsin, etten ollut joutunut oksentelemaan saati värjöttelemään kylpyhuoneessa puolta yötä, niin kuin edeltävinä öinä. Se oli ihana tunne. Hyvän olon edistämänä ehdin käydä suihkussa, syödä aamupalan ja lukea vielä päivän maantiedon kokeeseenkin. Yleensä aamuni kuluvat tietokoneella roikkuen ja koulupäivää manaten. En melkein ikinä syö aamupalaa. Tänään söin. Olen itsestäni oikeastikin ylpeä. Ehdin myös syömisen lomassa kuunnella musiikkia. Olavi Uusivirta puree aina. Ave Mariassa on lumoavat lyriikat. Suosittelen.

Kouluun lähtiessä olin hyvällä tuulella. Viheltelin matkalla bussipysäkille. Hyvä tuuli matkasi mukaani aina saksan kaksoistunneille saakka, jossa tein kaikki määrätyt tehtävät ja kertailin kahden luokkatoverini kanssa maantiedon karttaa. Koe meni odotusten mukaisesti: en jättänyt mitään tyhjäksi, mutten toisaalta ole varma vastausten vedenpitävyydestä. En jaksa ottaa vielä paineita kokeenpalautuksesta. Kaikki aikanaan. Loppupäivä sujuikin englannin ja opinto-ohjaajan tunneilla, joilla oli tylsää, muttei toisaalta erityisen raastavaakaan. Koulun jälkeen kiirehdin ystäväni kanssa keskustaan. Hän osti suklaapatukan ja sipsipussin, minä vain tikkarin. On vähän raivostuttavaa käydä keskustan koulua: tuntejen jälkeen askeleet matkaavat automaattisesti lähikauppaan, ja sieltä tarttuu aina jotakin epäterveellistä mukaan. Tänään kuitenkin pystyin (melkein) vastustamaan kiusausta. Ehkä jonakin päivänä kykenen olemaan ilman pienintäkään houkutusta kuljeksiessani herkkuosastojen ohi.

Koulusta tultuani vietin iltapäivän virtuaalimaailman syövereissä sukeltaen. Sain myös huikean puhelun erään lehden toimittajalta. Olen päässyt mukaan yhteen suureen projektiin, mistä olen todella iloinen. Saan tehdä mielekkäitä asioita mukavien ihmisten kanssa. Kerron tuosta projektista teille vähän myöhemmin. Vielä en uskalla paljastaa enempää.

Syötyäni hyvää ruokaa lähdin linja-autolla keskustaan viettämään aikaa parin ystävän kanssa. Emme me juuri mitään ihmeellistä puuhanneet: kiertelimme muutamia kauppoja, ja mukaan tarttui tuo ihana pöllösormus, jota meidän "kaveriporukka" kai pitää tunnuksenaan. Symboloi meidän viisautta, kuten äitini asian ilmaisi. Sormus nyöritti lompakostani aimon loven, mutta luulen silti sen olleen kannattava ostos. Jos teitä kiinnostaa kuulla, niin hankin sen Seppälästä hintaan 4,95e. Pidän tuosta. Se tosin jää etusormeen kiinni ja tuntuu silloin inhottavalta, mutta ehkä totun siihen pian. En ole oikein tottunut korujen käyttöön, ja siksi sormuskin tuntuu hyvin absurdilta. En voinut kuitenkaan vastustaa tätä. Pöllöt on niin herttaisia.

Emme me oikein muuta puuhailleetkaan. Vierailimme kirjastossa, surffasimme hetken netissä ja pyörähdimme sitten yhdessä kauppakeskuksessa. Ostin sieltä mehua ja valkosuklaakeksejä. Ahnehdin niistä yli puolet äsken, ja nyt on hieman huono omatunto. Lupasin itselleni nimittäin oksennustaudin aikaan, että lopetan herkkujen ylensyönnin. Ehkä pystyn siihen joskus! Tällä hetkellä olen kuitenkin liian perso pysäyttääkseni sitä sipsi-, karkki- ja keksipussien määrä, joka suuhuni kulkeutuu. On oikeastaan outoa, että olen näinkin laiha - tällä syömisellä voisin olla elefantin kokoinen. Ehkä kapeus on geeneissä.

Tämä oli tällainen postaus. Toivottavasti piditte! Muistakaa hymyillä vastaantuleville, nauttikaa elämästänne ja viettäkää aurinkoinen seuraava aamu. Kohta on jo kevätkin. Lämpimät tuulet tulee ja vihreä väri luontoon saapuu. Pidän siitä ajatuksesta.

Lopuksi hyväntuulinen kappale, joka pistää ilon mielelle väkisinkin. Ainakin minulle.

Salatuissa elämissä oli muuten tänään huvittava jakso. Katjaa oli piristävää nähdä pitkästä aikaa. Hihi.